torstai 25. toukokuuta 2017

Ensimmäinen retki


Ensimmäisen retken matkailuautolla teimme vappupäivänä . Lähdimme Yyteriin , mukana kaksi tyttäristämme.
Kyllä oli jännittävää !

Menomatkalla jo huomasimme, että sitähän kuuluu moikata muita matkailuautolla ajavia. Karavaanaritarraa meillä ei vielä ollut liimattuna autoon, joten lieköhän niin että kaikki samankaltaisilla menopeleillä ajavat moikkailevat.

Yyterissä parkkeeramisen jälkeen joimme kahvit. Olimme tylsiä ja olimme keittäneet kahvin valmiiksi termariin jo kotona. Kaasuhellan salaisuuksiin pitää perehtyä oikein ajan kanssa, sen takia emme sitä nyt käyttäneet.
 
Istuskelin yksin siinä auton ulkopuolella ja kahvimuki oli minulla sylissä. Ja kohta se oli nurin siinä sylissä, kun säikähdin vallan mahdottomasti – vähän matkan päässä olevan retkeilyauton kuljettaja huudahti ” aika hyvä keli” . Herranen aika, minulleko se puhuu, vieras ihminen! Tähänkin siis ilmeisesti saa alkaa totutella karavaanarina, sosiaalisuuteen ja jutusteluun ventovieraiden kanssa. Ihan vaikka säästä. Minä kun mielestäni olen enemmän introvertti kuin ekstovertti niin tässähän sitä sitten totutellaan uuteen tapaan . Jos ei joka kerta halua kahveja kaataa, kun joku ventovieras alkaa jutella.

Jutustelin siinä hetken ja mies kysyi, että ollaanko paljon reissattu. Enpä sitten kehdannut sanoa, että ihan ekalla reissulla ollaan tällä autolla. Mainitsin viime kesän road tripistä Eurooppaan enkä siis huijannut ketään, en vaan maininut millä menopelillä siellä oltiin liikkeellä :)
Mies suositteli kovasti kotimaan matkailua ja varmaan ainakin tämä ensimmäinen kesä kotimaassa reissataankin. Jossain vaiheessa kyllä Eurooppa kutsuu!

Eväänä mm. tällaisia amerikkalaisia suklaamuffinseja. Juomana kahvia ja vapun kunniaksi Herrljungan alkoholiton poreileva omenajuoma , joka olikin yllättävän hyvää. Onneksi, koska meillä oli sitä iso pullo mukana.
 
Amerikkalainen suklaamuffins


 

Yyterissä kävimme rannalla kävelemässä ja poikkesimme myös ”metsän” puolelle polulle. Ja vaikka melko usein olemme Yyterissäkin käyneet, niin hämmästys oli suuri, kun löysimme sieltä jotain uutta meille . Kiitos kuuluu Porissa matkailualaa opiskelevalle tyttärellemme, Ronjalle.
Nimittäin ravintola Dyyni (http://www.visityyteri.fi/ravintola-dyyni-yyteri-beach) oli meille uusi tuttavuus. Poikkesimme siihen aurinkoiselle terassille jäätelölle ja kahville.
Uutta ihan muillekin kuin meille näkyy olevan siinä lomakeskuksen ja ravintola Dyynin vieressä oleva seikkailupuisto Huikee. Löysin artikkelin lokakuulta 2016, jolloin sitä on rakennettu. Muutama temppuilija jo olikin temppuilemassa.

Poikkesimme taas polulle kahvilta lähtiessämme ja tällainen kaveri oli lämmittelemässä aurinkoisella paikalla männyn juurella:

 


Minä ja mieheni emme mitään huomanneet emmekä sen puoleen kuulleetkaan. Tyttäret tarkkakorvaisina alkoivat ihmetellä mikä sihinä kuuluu jostain ja huomasivat sitten tämän kyykäärmeen, kerälle kiertyneenä varoittamassa tulemasta liian lähelle. Ei menty liian lähelle, kaveri sai jatkaa auringonottoa ihan rauhassa.

Yyterin dyynit ja maisemat ovat kyllä kauniita. Osa alueista on nauhoilla eristetty ja kylteissä kehotetaan olemaan menemättä niille dyyneille. Ihmisen toiminta vahingoittaa dyynejä ja olisihan se kiva jos ne jälkipolvillekin säilyisivät. Kuitenkin siellä nauhojen sisäpuolisellakin alueella oli ihmisiä ottamassa selfieitä, ikävä kyllä. Oliko se nyt sen kummallisempi paikkaa ottaa itsestään kuva kuin joku ”sallittu” paikka…
 
Yyteri


Yyteri


Yyteri
Kuinkahan kauan tämä puu pysyy vielä pystyssä :
 


Leirintäalueella kävimme kävelemässä. Etsimme paikkaa , jossa voisi grillata makkarat, mutta grillauspaikoilla ei ollut puita. Meilläkään ei mukana sattunut olemaan mitään kertakäyttögrilliä tai vastaavaa. Sellainen pitääkin hankkia.
 
Tyttäremme Ronja ja isäntä ite
 
Tyydyimme sitten kotimatkalla tähän ruokapaikkaan :

 


Hyvää olikin, ei siinä mitään. Kotimatkalla oli pientä jännitystä ilmassa, kun kojelaudassa syttyi hetkeksi jokin punainen valo.En nyt millään muista mikä valo se oli, joten olkoon "jokin valo".
Jännittyneen ilmapiirin vallitessa pääsimme kuitenkin kotiin saakka, valon uudelleen syttymättä. Sekin asia pitää kuitenkin tarkistaa ennen pidempää reissua. Joka  toivottavasti olisi pian. Tai no viikonloppua pidempää reissua ei voi tehdä ennenkuin kesälomalla, mutta jos vaikka viikonlopuksi pääsisi jonnekin kohtapuoliin.


 

 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tästä se alkaa

Siinä se nyt sitten on. Vuosien haave. Aina vaan jostain syystä hankintaa on siirretty ja odotettu ... niin, mitähän sitä on odotettu? Parempia aikoja, lottovoittoa kenties?


Usein olemme matkailuautosta puhuneet tyyliin " ajattele kuinka kätevää nytkin olisi jos omistaisimme matkailuauton" . Silloin tällöin kävimme autoja katselemassa ja haaveilemassa ajasta " sitten kun meilläkin on tällainen ". Omassa mielessä sitä kuitenkin ajatteli, että näkisi vaan senkin päivän ja oli jo alistunut ajatukseen, että haaveeksi se vaan jää kuitenkin. Ensimmäisen kerran kävimme koeajamassa matkailuautoa silloin , kun vanhin tyttäremme oli suunnilleen kaksi vuotias. Ja nyt hän on 25- vuotias. Niin että olikin jo aika toteuttaa tämä haave!
Ostaminen tapahtui aikalailla yllättäen ja niin sanotusti kertarysäksellä. Menimme koeajamaan tätä autoa Liedon Best Caravansille ja se olikin sitten siinä. Yhtäkkiä huomasimme olevamme allekirjoittamassa papereita myyjän kanssa. Vähän pöllämystyneinä ja itsekin yllättyneinä, mutta silti hyvillä mielin. Nyt se toteutuu, yksi pitkäaikainen haave!

Myyjänä oli Rauno Jerkku ja olikin asiantunteva ja mukava myyjä! Kiitos vaan hänelle. Me kun olemme ihan noviiseja tällä saralla, niin hän esitteli ihan kädestä pitäen kuinka mikäkin osa autossa toimii. Ehkä näytimme kuitenkin siltä, että kaikki asiat eivät menneet ns. jakeluun, koska hän sanoi, että voimme aina hänelle soittaa ja kysyä neuvoa.
Onneksi myös lähipiirissä on kokenut karavaanari ja asutovaunuilija . Kysymyksiä siis tiedossa Timolle, siskoni miehelle! J

Vanhempani olivat karavaanareita ja paljon tuli reissattua silloin kun olin lapsi. Ensin henkilöautolla ja teltalla, myöhemmin he hankkivat asuntovaunun. Meitä lapsiakin oli kolme   reissuilla mukana. Vanhempien kanssa reissattiin Lapissa , Norjassa ja Ruotsissa. Ehkä tämä autoreissaaminen on siis jollakin tapaa lapsuudesta peräisin , kun siihen on  koko ajan ollut sisäinen palo olemassa, tiedäpä tuota.

Aiemmin olemme matkailleet enimmäkseen etelän maissa, ihan ilman autoa siis. Tai no vuokra-auto on joka kerta ollut kohteessakin käytössä.  Kreikka on pitkään ollut suosikkikohteemme. Henkilöautollakin on reissattu, kuten viime kesän road trip Eurooppaan   . Sillä reissulla haikailimme monta kertaa matkailuauton perään ja se reissu saattoikin olla se viimeinen sysäys lopulta toteuttaa tämä unelma.
Henkilöautollakin reissu oli ihan mahtava, mutta koska meillä oli pieni vauva mukana ( 3 kkn ikäinen lapsenlapsi) niin olisihan matkailuautolla reissaaminen ollut huomattavasti mukavampaa ja helpompaa. Ja henkilöautolla reissatessa piti olla tietyt aikataulut, koska piti varata yöpymispaikka etukäteen ja oli myös suotavaa, että siihen yöpymispaikkaan ehti ajoissa.
Tuskin maltan odottaa reissaamista ilman tiukkoja aikatauluja!

Mainittakoon vielä meidän autoreissaamisesta sellainen , että olimme Ruotsissa ja Tanskassa silloin kun nuorimmaisemme oli 2 vuotias. Meitä oli siis kaksi aikuista ja kolme lasta. Olimme henkilöautolla ja teltalla liikkeellä.Kun saavuimme  eräälle leirintäalueelle Tanskassa , niin olisipa pitänyt ikuistaa paikalla olleiden tanskalaisten retkeilijöiden ilmeet. Saavuimme  meille osoitetulle paikalle ja aloimme kuoriutua ulos autosta. Kuoriutua on melko kuvaava sana, koska automme oli melkeinpä kattoa myöden täynnä tavaraa. Tanskalaiset tervehtivät iloisesti ja ihan selvästi katsoivat että missä se meidän asuntovaunu on. Siellä oli kaikilla tanskalaisilla asuntovaunu tai asuntoauto. Ainakin kaikilla siinä näköetäisyydellä olleilla. Kun vaunua ei tullut vaan aloimme kaivaa telttaa esiin ja lapset hyörivät ympärillä niin tanskalaisten  ilmeet olivat suoraan sanottuna tyrmistyneitä. Gale Finner oli varmaan ensimmäinen ajatus heillä J 

Tästä se lähtee. Ehkä tänä vuona harjoittelemme reissaamista kotimaassa, ensi vuonna sitten kenties jonnekin muualle. Tai onhan Suomessakin paljon nähtävää.  Pohjois-Norjakin on ollut haaveena kauan. Kuten sanoin, tuskin maltamme odottaa.
Reissussa meitä tulee olemaan vaihteleva kokoonpano, mutta ainakin me kaksi : Maritta ja Harry. Ja tilanteen mukaan matkoilla  keikkuu myös teini-ikäinen tyttäremme Roosa, opiskelija tyttäremme Ronja ja toivottavasti välillä saamme mukaamme myös vanhimman tyttäremme Camillan ja hänen perheensä ; miehen ja iki-ihanan lapsenlapsemme ♥
Niin ja blogin nimeksi valikoitui englanninkielinen nimi sen takia, kun tiedä vaikka joskus jotain raapustaisi englanniksikin. Aika näyttää.


Teijo ja Mathildedal

 Ensimmäisen yöreissun matkailuautolla teimme tuttuihin maisemiin Teijolle. Meillä oli aikanaan kotileipomo kolmen vuoden aja...